Osa 1

Kuuntele

Olipa kerran kaukana suuressa viidakossa valtava puu, jonka latvassa asusteli iloinen apinaperhe.

Perheen nuorimmainen oli saanut nimekseen Apsi. Kerrotaan, että kun naapuripuun apinatädit olivat tulleet katsomaan uutta tulokasta, oli pikku apinavauva hymyillyt tädeille iloisesti, jolloin nämä olivat huudahtaneet: “Voi, kuinka onkaan suloinen tuo lapsi!”. Pikkuinen oli yrittänyt toistella perässä, mutta oli saanut sanottua vain osan viimeisestä sanasta: “ apsi, apsi, apsi…” Tästä lähtien häntä alettiinkin kutsua nimellä Apsi.

Apsi oli vilkas ja hyvin utelias pikku apina, joka halusi olla ystävä kaikkien kanssa. Päivät pitkät Apsi kiipeili kotimetsän puissa ja hauskuutti kavereitaan kieppumalla ja temppuilemalla hännällään mitä kummallisimmissa paikoissa.

Vaikka viidakko oli Apsin koti, häntä kiinnosti kovasti tietää, mitä oli viidakon ulkopuolella. Eräänä päivänä Apsi totesi: “Äiti, olen päättänyt lähteä tutkimaan maailmaa.” Äiti huokasi haikeana, mutta lähti saattamaan Apsia satamaan. Sieltä lähtivät suuret valtamerilaivat kaikkiin maailman kolkkiin lastinaan monenmoista tavaraa, kuten kahvipapuja, kaakaota, mausteita, kookospähkinöitä ja hedelmiä.

Apsi kapusi puiseen banaanilaatikkoon, jottei sille tulisi matkalla nälkä. Ja olivathan banaanit Apsin suurinta herkkua. Äiti oli pakannut Apsille mukaan pyjaman, pehmeän peiton ja isän nikkaroiman värikkään lelukuorma-auton. ”Pidä itsestäsi hyvää huolta ja lähetä meille postikortteja. Muista olla varovainen siellä, missä isot autot kulkevat”, äiti sanoi ja antoi Apsille ison pusun poskelle.

Halattuaan äitiä vielä kerran Apsi pisti pyjaman päälle ja käpertyi peiton alle banaanien keskelle. Laatikko kannettiin laivaan ja niin alkoi Apsin matka maailmalle. Laivan keinuessa aalloilla Apsi uneksi kaukaisista paikoista ja postikorteista, joita lähettäisi kotiin.

Osa 2

Kuuntele

Viikkokausien matkustamisen jälkeen banaanilaatikon kansi aukesi ja Apsi kurkkasi varovasti ulos. “Tältä siis näyttää suuressa maailmassa, onpa jännittävää!”,  Apsi tuumi. Oitis Apsi huomasi korkean tornin ja kapusi ketterästi sen huipulle tähyilemään. "Tänne minä teen kodin", Apsi päätti ihaillessaan huikeita näkymiä. 

Seuraavana aamuna Apsi heräsi outoihin ääniin. Se kurkotteli uteliaasti alas tornistaan ja näki ensi kertaa elämässään paljon ihmisiä ja kaikenkokoisia ja näköisiä autoja. Punaisesta autosta nousi isä ja pieni poika, joka tahtoi lihapullia. Vieressä vähän isompi tyttö kantoi äitinsä kanssa kauppakasseja siniseen autoon.

Eräs mies tankkasi parhaillaan letkulla bensiiniä keltaiseen autoonsa ja se oli Apsista erityisen hauskaa. Ai miksikö? No, Apsin mielestä näytti siltä kuin bensatankilla olisi ollut häntä! Apsi kikatti ja rutisti häntäänsä. Oma häntä oli Apsin mielestä äidin jälkeen parasta ikinä; sillä saattoi roikkua vaikka täältä tornista ja sen avulla pystyi kuorimaan banaanin.

Apsin eväsbanaanit hupenivat ja se aprikoi, mistä saisi lisää ruokaa. Kun iltamyöhällä hyörinä alhaalla hiukan hiljeni, Apsi laskeutui varovasti tornista. Bensatankin letkuja puhdistanut mies huomasi pihalla hiippailevan Apsin ja viittoili ystävällisesti tätä mukaansa sisälle.

Oranssipaitainen mies kehotti Apsia odottamaan leikkipaikan luona ja palasi pian tuoden mukanaan tertullinen kypsiä, maukkaita banaaneja. Onnellinen Apsi kiitti oranssipaitaista miestä, joka kertoi olevansa nimeltään Simo ja työskentelevänsä tällä asemalla. Simo näytti, mitä kaikkea kivaa leikkipaikalla voi touhuta. “Mahtavaa!”, huudahti Apsi nähdessään Simon esittelemät palapelit, piirustusvälineet ja muut hauskat lelut. Siitä lähtien Apsi laskeutui joka ilta tornista tervehtimään uutta ystäväänsä ja syömään Simon tarjoamia banaaneja.

Osa 3

Kuuntele

Eräänä aurinkoisena aamuna Apsi leikki tornissaan isän nikkaroimalla kuorma-autolla. Hupsista, yhtäkkiä kuorma-auto lipesi Apsin otteesta ja vieri kolisten alas maahan. Maassa se jatkoi matkaansa pitkin aseman pihaa, aina autotien toiselle puolelle asti. Apsille tuli kova kiire sitä hakemaan. Vikkelästi Apsi kapusi alas tornista ja pinkaisi juoksuun.

Sitten se muisti, mitä äiti oli lähtiessä opettanut: ”Muista olla varovainen siellä, missä isot autot liikkuvat! Ne eivät huomaa pientä apinaa!” 

Apsi oli ylhäältä nähnyt kuinka ihmiset ylittivät autotien aina valkoisia viivoja pitkin. Niinpä se astui reippaasti suojatielle. Samassa se tunsi kiskaisun hännässään. Hölmistynyt Apsi kääntyi katsomaan ja näki pienen tytön pitävän hänen hännästään kiinni kaksin käsin.

”Ei saa ylittää tietä katsomatta tuleeko autoja”, tyttö sanoi vakavasti.

”Ensin pitää odottaa, että liikennevalo muuttuu punaisesta vihreäksi. Sen jälkeen pitää katsoa ensin vasemmalle, sitten oikealle ja sitten vielä vasemmalle!”

”Miksi pitää odottaa vihreää valoa?” Apsi ihmetteli.

”Kun jalankulkijoille palaa vihreä valo, autoille palaa punainen ja ne eivät saa tulla.  Ja kun valo on meille vihreä, katsotaan vielä varmuuden vuoksi, ettei autoja tule. Vasemmalle, oikealle ja sitten vielä vasemmalle”, jatkoi tyttö ja käänteli päätään puolelta toiselle.

”Vasen, oikea, vasen!” Apsi rallatti ja halasi tyttöä kiitollisena. Nyt tyttökin jo hymyili ja kertoi nimekseen Anni. Apsi ja Anni ylittivät suojatien käsi kädessä. Ja siellähän se lelukuormuri oli, kyljellään vesilätäkössä.

”Kiitos, olipa onni, että tulit apuun! Muuten olisin voinut joutua onnettomuuteen”, sanoi Apsi uudelle ystävälleen, ja näytti ylpeänä kuormuriaan. Anni ihaili hetken Apsin autoa, mutta sitten hänen piti lähteä syömään ravintolaan äidin ja isän kanssa.

Apsi vilkutti Annille: ”Hei hei Anni! Tule joskus leikkimään kanssani kuormurilla!" "Hei hei Apsi! Varmasti tulen!", Anni huikkasi takaisin. Apsi ylitti jälleen autotien, tällä kertaa Annin ohjeita noudattaen. Vihreä valo, sitten katse vasemmalle, oikealle ja vielä kerran vasemmalle...

Apsi iloitsi uusista ystävistään ja oppimistaan asioista niin paljon, että päätti lähettää samantien kortin kotiin viidakkoon. Se piirsi pahvinpalalle autoja, suojatien ja liikennevalon, jonka viereen se kirjoitti ”Vasen oikea vasen!” Apsi muiskautti korttiin vielä ison pusun ennen kuin sujautti sen postilaatikkoon.

Touhukkaan päivän päätteeksi Apsi kiipesi omaan torniinsa ja kävi yöpuulle. Ennen nukahtamista Apsi iloitsi vielä mukavasti kuluneesta päivästään ja mietti hetken mitähän uutta ja ihmeellistä huominen toisi tullessaan.